Do What You Love, Love What You Do

Turun Tyttöjen Talon vapaaehtoisten blogihaasteet nuorille!

2012-02-29T14:09:00.002+02:00

Turun Tyttöjen Talon vapaaehtoiset miettivät yhdessä, mitä ajatuksia he haluaisivat kuulla 12-28 -vuotiailta tytöiltä ja nuorilta naisilta. He laativat yhdessä kolme blogihaastetta Blogi-tiimiläisille sekä blogin lukijoille. Juuri sinä voit kirjoittaa omia ajatuksiasi alla olevista aiheista. Lähetä tekstisi ja/tai kuvasi osoitteeseen veera.saila@mimmi.fi, niin laitamme sen tänne blogiin. Muista merkitä tekstiin nimimerkkisi, jolla haluat vastauksesi julkaista.

1. Unelmoi elämääsi esim. 10 vuoden päähän. Kuvittele, että sinulla olisi mahdollisuus katsoa tulevaisuuttasi kristallipallosta, miltä tulevaisuutesi näyttää?

2. Miten tytöt ratkaisevat ystävyyssuhteidensa ongelmia? Millaisia keinoja heillä nykyään on?

3. Millainen Suomi on maana asua?

One of the wonderful songs I like.

2012-02-28T14:03:00.000+02:00

I admit that the lyrics are a little bit sad and emotional. And maybe that's why I like this song, I don't know exactly the reason why I like this song, but I think it's because I can (sometimes) easily identify the "story" of the lyrics.

-Sparrow

En voisi elää ilman musiikkia..

2012-02-16T18:36:00.001+02:00

Muistan sen vielä kuin eilisen päivän, kun kuulin, että isoäitini on nukkunut pois. Menin aivan sekaisin uutisesta ja juoksin saman tien omaan huoneeseeni, paiskasin oven kiinni perässäni ja rojahdin sängylle mahalleni ja itkin. Hetken kuluttua nousin sängyltä ja laitoin isoveljeltä lainaan saadun levyn stereoihini soimaan niin kovalle ettei naapurit häiriintyisi.

Olin aivan sekaisin ja mietin miksi minulta viedään pois niin tärkeä ihminen kuin isoäiti juuri, kun olisin tarvinnut tätä ehkä kaikkein eniten.

Vuosi oli 2001, ja vaikka olin silloin vasta 8-vuotias, niin olin aivan sekaisin pitkän ajan.

Tämän vuoksi en enää voisi kuvitellakaan eläväni ilman musiikkia, koska se on ollut minulle aina tuki ja turva kaikissa kipeissä asioissa.

´´Lintu nousee siivilleen,
se lentää suoraan siniseen,
valoon auringon,
sen laulu katoaa.´´

Tarinointia joulukuisena iltana

2012-02-16T17:40:00.000+02:00

Blogi-tiimi päätti eräänä pimeänä talvi-iltana istahtaa rinkiin ja tarinoida nauhurin kera. Jokainen sai sanoa yhden sanan tai pienen lauseen kerrallaan. Meillä oli myös sanoja, jotka pitivät olla tarinassa, kuten: piparkakku-ukko, naapurin Erkki, Narnia, talvi ja minä. Tässä siis tulos!

Tarina 1

Ovi oli punainen ja suuri. Sen takana oli portti josta kurkkasi piparkakku-ukko. Hänet kaatoi naapurin Erkki. Siitäpä sain idean, päätin lähteä Narniaan. ”O-ou”, huusin erittäin, erittäin hämmästyneenä. Piparkakku-ukko tuli perääni ja riuhtoi minut karvojen *naurua* keskeltä takaisin takapihalle, jossa huomasin, että olin yksin kaapissa, johon naapurin Erkki oli ikävä kyllä jättänyt piparkakku-ukon homehtumaan. Siellä oli myöskin naapurin Erkki ja hänen turkiskokoelmansa. ”Talvi saapui”, Erkki huudahti. Minä olin aivan raivoissani, koska en halunnut talvea. Sitten keksin, että piparkakku-ukko piti pelastaa homesienien keskeltä Narniasta. Tästä viisastuneena lähdin takaisin nukkumaan. Nukuin talveen saakka, enkä ymmärtänyt miksi naapurin Erkki tuijotti minua. Sanoin naapurin Erkille ”Mitä piparkakku-ukko sanoi sinulle?” ”En minä tiedä enkä haluakaan.” Piparkakku-ukko näytti pieneltä naapurin Erkin talvitakkien keskellä. Säälin heitä molempia, mutta en säälinyt itseäni, sillä rakastan naapurin Erkkiä. Tämän opetuksena voin kertoa teille, että älä luota Erkkiin.

*aplodit*

Ajatuksia ystävyydestä osa 3/3

2012-02-14T13:00:00.000+02:00

Lopuksi ystävyyslaulu:

Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.

Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan, miten aurinko laskee puiden taakse ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin oppia tään maailman paljon paremmin.

Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen

niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää.

Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,

joka saa minut hymyilemään

Ota kädestä kiinni,

tule kanssani rantaan,

vien sinut katsomaan,

miten aurinko laskee puiden taakse

ja saa taivaan punertamaan.

Ystävät ovat todella tärkeitä. Älkää päästäkö heitä pois luotanne ikinä. pitkää heistä kiinni, jos arvostatte heitä. Minä arvostan ja rakastan minun ystäviäni ikuisesti <3

Tyttöjen Talolla laiskotellaan luvalla hiihtolomalla

2012-02-13T11:12:00.000+02:00

LAISKIS - Tyttöjen Talon hiihtolomatoiminta 20.-22.2. klo 14-18, ilmoittaudu mukaan!

Tule viettämään ihanan rentouttavaa hiihtolomaa Tyttöjen Talolle. Kolmen talvisen lomapäivän aikana käsitellään aihetta "laiskottelu" esimerkiksi valokuvaamalla, kirjoittamalla, videokuvaamalla tai tekemällä katugallupia. Lisäksi mahdollisuuksien mukaan voidaan leipoa, käydä pulkkamäessä ja tehdä juttuja, jotka saavat ajatuksesi pois arjesta.

Tärkeintä on, että hieman laiskotellaan luvalla mukavassa seurassa ja tehdään piristäviä asioita yhdessä :)

Toiminta on maksutonta ja suunnattu kaikille 12-28 -vuotiaille tytöille ja nuorille naisille!

Ilmoittaudu 15.2. mennessä: veera.saila@mimmi.fi tai puhelimitse 045-255 7170.

Kuva on löydetty osoitteesta: http://weheartit.com/entry/18853011

Kirjailijahaastattelu Turun pääkirjastossa

2012-02-13T10:27:00.004+02:00

Olimme Blogi-tiimin kanssa Turun pääkirjastossa, jossa pääsimme tutustumaan kirjaston kulissien taakse sekä haastattelemaan kirjailija Maarit Verrosta.

1. Onko kirjailijan työ yksinäistä?
Tavallaan on, mutta kun katsoo esimerkiksi ikkunasta ulos ja näkee lintujen lentelevän, niin ei siinä koe oloaan niin yksinäiseksi.
Myös sosiaalinenkin persoona voi olla kirjailija, koska kirjoja voi kirjoittaa vaikka kahviloissa joissa näkee muitakin ihmisiä, eikä tarvitse olla aina yksinään kotona.

2. Kuinka kauan olet ollut kirjailija?

Noin 20 vuotta. 20 vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen kirjani. Ammattina ajateltuna, harrastuksesta tuli ammatti. Mielestäni ei ole eroa onko kirjoittaminen ammattina vai harrastuksena.

3. Hyvät ja huonot puolet?
Huonoja puolia ei sinänsä ole, olen tykännyt aina tutkia, miettiä ja selvitellä erilaisia asioita.

4. Mikä töistäsi on tärkein?
Uusin on aina tärkein, vähän niin kuin lasten kanssa; nuorin lapsi on yleensä se tärkeä, koska kyseessä on silloin vielä vauva. Toki kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä kuin muutkin, sama pätee myös kirjoissa. Uusin on tärkein, mutta totta kai muutkin kirjat ovat yhtä tärkeitä!

5. Tuleeko kirjaa kirjoittaessa paineita saada kirja valmiiksi tiettyyn ajankohtaan mennessä?
Ei oikein, minulla on luova tahti kirjoja kirjoittaessani. Olen yleensä saanut kirjani ajoissa valmiiksi, eikä kustantaja ole vielä alkanut piikittelemään deadlinesta tai hoputtamaan kirjoitustahtiani.

Lisää Lainan päivästä Turun pääkirjaston blogissa: lukulampunvalossa.fi

-Sparrow

Siinä täytyy olla unelmii

2012-02-13T10:21:00.000+02:00

Oi, tuo avaimenperä, nyt yksi unelmistani kulkeutuu mukanani avain nipun seassa. Kitaran mallinen avaimenperä; olen jo pitkään halunnut sähkökitaran.

Unelmiani on murskattu jo vuosien ajan, miksen saisi unelmoida ilman murskaajia?

Sähkökitara on vain yksi niistä unelmista, jotka ovat olleet ikuisuuksien ajan ja se tunne ei tule koskaan katoamaan! Se tunne vain vahvistuu ja vahvistuu pikku hiljaa päivä kerrallaan.

-Sparrow

Ajatuksia ystävyydestä osa 2/3

2012-02-11T15:00:00.001+02:00

Sinä olet kuin... Kedolla kasvava kukka, joka saa minut hymyilemään. Auringonpaiste, joka tuo lisää valoa elämääni. Raikas tuuli, joka puhaltaa voimaa sisimpääni. Olet ihme. Hyvä ystävä on murheita estävä, kyynelpesun kestävä. Tekee iloista tuplat, lisää viineihin kuplat. Taivaalta leijui, poskelles suli. Samasta pilvestä enkelikin tuli. Olalles istuu, korvaasi kuiskaa: Lämmöllä sua ystäväs muistaa. Ja hän sinua rakastaa. Ystävä on ihana, sillä hiuksissa on kihara. Se muistojakin antaa ja voi vaikka sydämesi kantaa. Älä sitä koskaan syrjään heitä vaan anna sille enkeleitä. Olet kuin tähti öisellä taivaalla, niin kaunis niin viaton, mutta silti valaiset tietä pimeimpinä aikoina ja näytät tien oikeaan elämään. Tähtenä olet niin korvaamaton ja niin moni muuten eksyä vois. Toivon, etten hukkais tähteä tätä, muuten pimeä vie mennessään, niin eksyksiin etten löytäis enää elämää. Ystävät ovat kuin alusvaatteita, aina lähellä. Ystävä on hän, joka työntää sinut matkaan kun epäröit, luottaa kun et itse luota. Ystävä on hän, joka näkee, mihin pystyt, haastaa hyviin muutoksiin ja auttaa tunnistamaan oman tiesi. Ystävä on hän, joka kysyy oikeita kysymyksiä, jotka ohjaavat eteenpäin, kun pelkäät menettäneesi suunnan. Ystävä on hän, joka toivoo sinulle vain parasta, uskoo unelmiisi ja antaa siivet lentää niitä kohti. Hyvä ystävä on kuin aspiriini - se auttaa.

Hyvä ystävä on kuin nastarengas

- se ei petä.

Hyvä ystävä on kuin sadekuuro.

- se virkistää.

Hyvä ystävä on kuin kesä

- se on aina yhtä odotettu.

Hyvä ystävä on kuin koti

- siitä ei voi luopua.

Sydän voi tuntea,

mieli voi vaihtua.

Rakkaus voi sammua,

mutta ystävyys kestää.

Ystävä on iältään vanha tai nuori, luonteeltaan vakaa tai tulivuori. Väliä ei sillä miltä hän näyttää, täysin harmaa tai väriä käyttää. Kooltaan on pieni tai XX-ällä, vaan aitoa kultaa on sydän hällä! Tuttuja tulee joka päivä ja menee myöskin, mutta tosi ystävät tulevat ja jäävät, vaikka ei joka päivä nähtäisikään. Ystävä on kuin pissa housussa: kaikki sen näkevät, mutta vain minä voin tuntea sen lämmön. Ystävyys on... Nostamista ylös, työntämistä eteenpäin, kuuntelemista ja hiljaisuutta, olemista toista varten. Ystävyys on korvaamatonta.

Ystävyysaiheisia mietteitä on kerätty internetistä mm. linkistä tekstarit.net

Mystiset haarukat

2012-02-09T17:37:00.004+02:00

Blogi-tiimi vieraili Turun pääkirjastossa Lainan päivänä ja pääsi tutustumaan kirjaston kulissien taakse.

Sodan aikaan, Puolassa, Gdanskin kaupungissa katosi kaksi haarukkaa. Se miten haarukat ovat päälletysten johtunee siitä, että puun juuret alkoivat juurtua haarukoiden ympärille.
Mutta se miten haarukat ovat kadonneet tai kenen haarukat ovat... No, siitä ei ole tietoa.

~Sparrow

Ajatuksia ystävyydestä osa 1/3

2012-02-07T14:44:00.002+02:00

Ystävyys

Ystävä on kuin läheinen. Hänelle voi kertoa kaiken; ilot, surut, murheet ja vaiks mitä muuta. Tosi ystävä kuuntelee ja on tukenasi silloin, kun tukee tarviit. Hänelle voi soittaa silloin, kun on vaikeaa, niin hän kuuntelee ja lohduttaa. Ystävät saavat sinut hymyilemään:) Ilman ystäviä ei ole mitään, jos sinulla on ystävä, jolle voit kertoa kaiken mikä mieltäsi painaa, niin älä päästä häntä milloinkaan pois luotasi. Ystävyys on auringonsäde, joka lämmittää pilvisenäkin päivänä. Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä - ne eivät suinkaan lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Ystävyys on kuin perhosen lento, niin hauras, niin kaunis ja ihmeen hento. Vaan hoivaa sitä ja huolta kanna - parempaa lahjaa ei elämä anna. Ystävyys on kuin aito helminauha. - Mitä enemmän sitä käytät, sitä hehkuvammin se loistaa. Ystävyys ei ole lainaa, joka takaisin maksetaan, vaan se on voimaa, jonka avulla eteenpäin jaksetaan! Ystävyys on kuin sota; helppo aloittaa, vaikea lopettaa, mutta mahdotonta unohtaa. Ystäviä ovat ne, jotka tietävät sinusta kaiken, ja rakastavat sinua silti. Ystävät ovat kuin tähtiä. Et aina näe niitä, mutta tiedät että ne ovat olemassa.

Ystävyysaiheisia mietteitä on kerätty internetistä mm. linkistä tekstarit.net

Memories from everywhere

2012-02-07T10:53:00.001+02:00

(Itse otettuja kuvia.)

Vastaus blogihaasteeseen: Miltä tuntuisi, jos joutuisit elämään ilman sähköä?

2012-02-07T10:46:00.000+02:00

Ilman sähkö ei ole kivaa olla, mutta silloin voisin kirjoittaa elämästäni kynttilän valossa. Silloin ei voisi katsoa telkkaria, mutta se asia ei minua haittaa, koska silloin voisin vaan kirjoittaa. Minun ei ole pakko katsoa telkkaria tai olla koneella, mutta se on vaan sitä, että ei ole muutakaan tekemistä. Jos joutuisin olemaan ilman sähkö, niin todennäköisesti lukisin myös kirjaa. Uskoisin, että ilman sähköä voisin elää, mutta hankalaa olisi esim. tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä (tai voisihan pyykkiä pestä käsinkin). Se ruuanlaitto olisi kyllä haastavaa, mutta kyllä siihen tottuisi jos ilman sähköä joutuisi elämään.

Ennen vanhaan ei edes ollut kännyköitä ja hyvin tultiin toimeen ja saatiin yhteys toiseen ihmiseen. Silloin vaan mentiin toisen luo. Jos ketään ei ollut kotona, niin mentiin myöhemmin uudelleen. Nykyään soitetaan, että ootko kotona ja voinko tulla kylään? Ja sitten sieltä sanotaan joko näin: olen minä kotona, tule vaan tai minä en ole kotona juuri nyt. Hyvin nykyäänkin voisi vaan mennä katsomaan onko joku kotona vai ei? Ei se ole niin vaikeaa, ei ainakaan luulisi olevan.

Turku-bingo

2012-02-02T18:42:00.006+02:00

Mistä Turun keskustan alueelta seuraavat kuvat on otettu ja mitä kuvat esittävät?
Kirjoita vastauksesi kommenttikenttään.

1
2

Kokemuksia reissusta Cosmopolitanin kuvauksiin 13/1/2012

2012-01-31T15:00:00.000+02:00

Mulla oli todella ihana päivä. Lähdettiin porukalla Turun rautatieasemalta siinä seitsemän aikoihin kohti Helsinkiä.

Tavattiin siis rautatieasemalla 6.45. Käytiin sitten vielä ennen junan lähtöä rautatieaseman R-kioskilla hakemassa matkalukemista.

Junassa sitten juttelimme ostamistamme lehdistä esille tulleista asioista.

Olimme Helsingissä siinä puoli 10 aikoihin, jollen nyt aivan väärin muista. Ostimme ratikkaliput Helsingin rautatieasemalla olevasta automaatista ja menimme pysäkille odottelemaan ratikkamme tulemista. Kun ratikka saapui, menimme jonkun matkaa eteenpäin ratikalla ja kävelimme sitten loppumatkan.

Kun pääsimme perille kuvauspaikalle, minulle tuli aivan sellainen tunne, kun olisin tullut kotiin. Ihmiset ottivat meidät todella ystävällisesti vastaan.

Kuvausten jälkeen menimme syömään lähikahvilaan. Itse otin vain muffinin, kun minulla ei ollut yhtään nälkä, kun olin juuri syönyt ´´evääni´´. Muut ottivat pastaa. Pasta oli muuten todella hyvän näköistä, mutta katkaravut olivat mielestäni ällöttävän näköisiä.

Helsingin matka oli niin ihanan, että voisin ottaa joskus sen jonkun kaverin kanssa uudestaan, vaikkapa ihan vain shoppailureissuna.

En muista, koska mulla olisi ollut viimeksi yhtä ihana päivä, kun tämä päivä oli.

-Erkku92

Yllätyksellinen tammikuu – Nuoret naiset kauneuden kysymysten äärellä

2012-01-31T14:31:00.009+02:00

Turun Tyttöjen Talolle saapui tammikuun toisella viikolla sähköposti, jossa pyydettiin etsimään Cosmopolitanin kuvauksista kiinnostuneet kävijät mahdollisimman pikaisesti mukaan samalla viikolla tapahtuvaan kuvaukseen. Ainoana ehtona päivään osallistumiseen oli vähintään 18-vuoden ikä ja se, että oli vastaanottanut jouluna Cosmopolitanin Tyttöjen Talon tytöille lahjoittaman lahjan.

Tyttöjen Talon työntekijät miettivät hetken, miten toimia. Matkaan lähti kolme eri-ikäistä Turun Tyttöjen Talon kävijää. Tämän tekstin kirjoittaja lähti matkaan tekemään ensimmäistä elämänsä Blogijuttua.

Kolme rennon hymyilevää nuorta naista istuivat yhdessä samalla penkillä Turun rautatieasemalla aamutuimaan. He olivat tunnistaneet toisensa ja päätyneet olevansa matkalla samaan paikkaan eli Cosmopolitanin kuvausstudioille Helsingin Punavuoreen. Jokainen sai tehtäväkseen ensimmäisenä kipaista rautatieaseman kioskilla ja ostaa noin kuuden euron lehden, jota myös muut Turun Tyttöjen Talon kävijät saattaisivat lukea. Lehtihyllyillä kuului iloista puheensorinaa. Lehtien valinnasta käytiin keskustelua ja lopulta valittiin matkalukemiseksi Cosmopolitan, Kauneus ja terveys sekä Suosikki.

Junassa löydettiin oma neljän penkin rykelmä ja kotiutuminen junavaunuun käynnistyi. Hetken rauhallisen lehtien lukuhetken jälkeen puheensorinan keskellä nuoret naiset pohtivat sitä, mitä viestiä lehdet jutullaan ilmensivät. Erityisesti nousi esiin Kauneus ja terveyslehden masennuksesta kertova lehtijuttu sekä toisten lehtien muotikuvissa esillä olleet tuotteet. Keskustelua käytiin sitä, miten valtava määrä tilastollisesti masennuslääkkeitä käyttäviä ihmisiä Suomessa on ja siitä, mitkä tuotteet kukakin todellakin haluaisi itselleen saada. Matkan aikana ilmentyi myös hieman juttua siitä, mitä kukakin oli saanut Cosmopolitanin logolla varustetusta paperipussin sisältä. Yksi kertoi sen, että oli antanut saamansa lahjan eteenpäin lahjaksi omalle sukulaiselleen. Tämä oli saanut lahjansaajassa aikaan valtavaa innostusta ja lahjanantaja oli kokenut kyseisen lahjan menneen oikeaan osoitteeseen. Yksi kaivoi käsilaukustaan tuubin, jonka käyttötarkoitus oli jäänyt hämärän peittoon. Toiset katsoivat purtiloa ja päätyivät siihen, että kasvojenpuhdistusaineesta oli kyse. Sivusta seuraajalle tämä edellinen tapaus antoi kuvaa siitä, että tämä kolmen henkilön porukka auttoi tarvittaessa toisiaan. Hyvä tunnelma säilyi matkavälineen vaihtuessa ratikkaan.

Tavoitteena oli matkata ratikalla Punavuoressa sijaitsevaan Viiskulmaan, josta matka jatkuisi Pursimiehenkatua pitkin Perämiehen kadulla sijaitsevaan studiotilaan. Matka taittui ilolla kunnes kuulimme kolahdusta muistuttavan äänen. Suojatiellä seisoi poliisien pakettiauto ja nuori salskea poliisimies kipusi pois autosta mennen keskustelemaan naishenkilön kanssa. Auton vasen peili roikkui epämääräisesti auton vasemman kyljessä. Olimme nähneet onnettomuuden, jonka osapuolina olivat poliisi ja töihin kiiruhtava nainen. Jatkoimme kiltisti matkaa ja päätyimme arpomaan, mihin suuntaan Perämiehenkatua meidän tulisi mennä. Saavuttuamme paikalle studion väki otti meidät lämpimästi vastaan. Eräs mies näytti kahvikoneen toiminnan ja lopuksi teki lusikalla sydämen Cafelatteen.

Näin alkoi päivä Cosmopolitanin kuvausstudioilla. Itse kuvaukset sisälsivät meikkausta, paidan vaihtoa kuvattavilta sekä odottelua kahvin juonnin kera. Paikalle saapui myös yksi nuori neiti Tampereen Tyttöjen Talolta. Näin koko tiimi oli paikalla. Cosmopolitanin toimittaja osoittautui erittäin miellyttäväksi persoonaksi, joka samalla toimi korupoliisina. Hän ilmaisi hyvin selkeästi, että mitään koruja ja hiuslaitteita ei saanut olla. Itse kuvaustilannetta varten annettiin selkeäksi ohjeeksi se, että vastatessa tulisi kertoa vastaus niin, että kysymys tulisi myös ilmi. Tämä sen johdosta, että hänen esittämänsä kysymykset eivät tulleet lopulliseen videopätkään. Tavoitteena oli tehdä nuorten naisten kauneudenhoitoa käsittelevä juttu esitettäväksi 25.1.2012 Cosmopolitan Beaty Awards -tapahtumassa. Julkisen esityksen jälkeen kahdesta kolmeen minuuttia pitkä videopätkä päätyy lehden nettisivuille.

Päivä lopetettiin yhteiseen lounaaseen studion lähellä olevassa kahvilassa. Erityisesti merenelävät pasta vaikutti pätevälle annokselle ja sen suosio näkyi lounaspöydässä. Matka Turkuun tapahtui iltapäivällä lähtevällä junalla. Ennen junaan siirtymistä porukka jakautui niin, että nuoret naiset lähtivät pienelle visiitille ostoskeskukseen ja Blogin kirjoittaja jonotti junaliput. Paluumatkalla väsymys näkyi juttujen sekä olotilan muutoksena. Hervotonta naurua ja vauhdikasta jutustelua sisältänyt loppumatka sujui ilman suurempia kommelluksia.

Päivän aikana lisättiin osallistujille irtoripsiä, iloa ja hauskoja kokemuksia.

Video tulossa nähtäväksi Cosmopolitanin sivulle.

- Heljä Pitkänen

Vastaus blogihaasteeseen no. 1: Itsenäisiä naisia julkisuudessa ja populaarikulttuurissa

2012-01-31T13:26:00.003+02:00

Vuonna 2003 aloin katsoa ohjelmaa, joka oli Idols. Olin tällöin 12-vuotias. Huomasin, että siellä oli monta hyvää laulajaa, mutta kun Hanna pakarinen tuli siihen tuomareiden eteen ekan kerran. Silloin minä tiesin, että hän voittaa 2003 vuoden Idolsin - ja näin kävikin.

Hannan laulu toi mun elämään joitain. Minä en osaa sano mitä, mut hänen sanoitukset ovat jotenkin niin hyviä. Hänellä on myös kaunis lauluääni. Pidin hänestä alusta asti. Olisin jopa äänestänytkin, mutta en voinut. Olen kuunnellut Hannan biisejä todella paljon ja kuuntelen niitä yhä. Hanna jotenkin vain laulaa niin ihanasti ja hänen biisit ovat helppoja. Hän on tehnyt paljon uusia biisejä ja laulaa suomeksi ja englanniksi.

Hän on minun naisidolini.

Pidän Hannan jokaisesta biisistä, mutta minulla on yks suosikkibiisi. Sen sanat saa minut voimaan hyvin ja saa minut myös iloiseksi. Hänen biisien sanat saa ajattelemaan paljon ja antaa minulle voimaan päiviin synkkiin. Aina kun menee huonosti ja kuuntelen hänen biisejä, niin sen jälkeen laulan sanojen mukana ja olen vain iloinen. Hän vain laulaa niin hyvin, että en voi muuta kuin hymyillä.

Minusta joskus tuntuu, että Hanna laulaa tunteista, jotka kohdistuvat myös minuun. Biisien sanat ovat ihan niin kuin minun elämästäni. Minusta jopa tuntuu kuin olisin tuntenut Hannan ihan pienestä asti - ihan kuin hän olis minulle sukua. Minä en tiedä mistä hänen biisit kertoo, mutta minusta tuntuu kuin hän laulais minun elämästäni.

Lopuksi haluaisin laittaa tähän minun lempibiisin, jonka olen kuunnellut ainakin 100 kertaa. Eikä varmaan toi 100 kertaa riitä. Tässä se kuitenkin on:

Sen verran sanon tästä biisistä, että tästä saan virtaa päiviin, että jaksan päivän. Aina kun kuulen tämän biisin, niin saan virtaa synkkäänkin päivään.

Hanna Pakarinen on minun suurin idolini. Olin silloin 12- vuotta kun Hanna voitti. Tiesin vaan heti, että hän voittaa. Kuuntelin Hannaa paljon ja kuuntelen yhä.

- Piksu

Raittiusko hienoa? Kyllä niin väitän..

2012-01-25T16:02:00.002+02:00

Muistan olleeni 14-vuotias kun join alkoholia ensimmäisen kerran. Olin yötä hyvällä ystävällä ja hänen äitinsä oli ostanut meille siideriä (meidän pyynnöstä, jep).

Join 3 pulloa ja tulin hiprakkaan. Olo oli euforinen, mutta ei ihmeellinen. Kyseisen kokemuksen jälkeen join vielä muutaman kerran, kummallakin vähemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Sitten juominen vain jäi. Olin huomannut miettiväni, että mitä järkeä siinä on?

Suurin osa porukasta - yleensä kaikki - oli kännissä kaupungilla. Ilmeni paljon konttailua, oksentelua ja monet joutuivat tappeluihin.

Tämäkö nyt sitten oli hauskaa ja coolia?!

Maanantaisin koulussa viikonlopun jälkeen moni kertoi ylpeänä kuinka oli herännyt ojasta tai ei muistanut illasta mitään. Itse en tajunnut miten joku voi ylpeillä tuollaisilla asioilla. Moni ei tajua kuinka vakavia seurauksia liiallisesta juomisesta tuli. Osa heistä on voinut joutua rikoksen uhreiksi ilman, että koskaan saavat tietää sitä. Ilman että saavat oikeutta.

Sain teinivuosieni aikana olla rauhassa juomattomuus-uteluilta ja ystävät ovat aina hyväksyneet mut tällaisena. Heistä se on vieläkin hienoa.

Jos ystävä painostaa juomaan, juomisen sijasta kannattaa ennemmin miettiä onko hän ystävyytesi arvoinen? Sillä ystävät eivät pakota tai painosta.

Siinä vaiheessa kun aloin päästä baareihin, oli aina joku utelemassa, että miksi en juo? Tokaisin aina, että miksi juot?

Ompa mulle sanottu myös että: Sulla on varmaan aina tylsää kun et juo tai sä oot varmaan tylsää seuraa kun et juo. Mun mielestä on todella säälittävää, jos ihmisellä on vain hauskaa kännissä. Kertonee jotain ihmisestä. Tästäkin huolimatta käyn ulkona baareissa, juon limsaa tai alkoholittomia drinkkejä ja tanssin sydämeni kyllyydestä. Täysi-ikäisenä voi juoda, kunhan osaa ottaa viisaasti ja osaa käyttäytyä kunnolla. Hyväksyn sen täysin. Voin myös todeta, että aamulla on loistava olo kun ei tarvi kärsiä mistään krapulasta. Yök.

Nyt olen 28-vuotias enkä ole juonut vuosiin. Olen siitä ylpeä. En ole koskaan pitänyt alkoholin mausta ja siitä mitä se tekee suurelle osaa ihmisistä.

Jos on pakko juoda, jättäkää se siihen kun olette täysi-ikäisiä ja silloinkin kohtuudella. Elämä on paljon ihanampaa näin. Juomattomuuden takia et jää mistään paitsi! En ole minäkään jäänyt.

Ole rohkea ja uskalla sanoa EI!

- Axuli83

Fintelligens-haastattelu

2012-01-19T18:49:00.001+02:00

Halusin haastatella Elastista ja Iso H:ta, koska olen kuunnellut heidän yhteistä tuotantoa sekä molempien soolotuotantoa pikkuisen vajaa 11 vuotta, ja heidän kappaleissaan on jokin voima, josta saan voimaa mennä eteenpäin elämässä.

Fintelligenssin yhdessä julkaisemat albumit + Soolot

- Renesanssi (2000)
- Tän tahtiin (2001)
- Kokemusten summa (2002)
- Nää vuodet 1997-2003 (2003)
- Elaksis Kivi (2004) (SOOLO, ELASTINEN)
- Anna soida (2006) (SOOLO, ELASTINEN)
- E.L.A (2007) (SOOLO, ELASTINEN)
- Lähelle on pitkä matka (2007) (SOOLO, ISO H)
- Fintelligens Collections (2007)
- Lisää (2008)
- Mun tie tai Maantie (2010)
- Täytyy tuntuu (2011)

Haastattelu:

1.Mistä kappaleidenne sanoitukset tulevat?

Ensisijaisesti omasta elämästä. Asioista mitä ollaan tehty, nähty, koettu.

2. Mitä faninne merkitsevät teille?

Fanit ovat äärimmäisen tärkeitä. Ilman heitä tätä olisi mahdoton tehdä.

3.Miten ystävänne ja perheenne suhtautuvat menestykseenne?

He ovat alusta lähtien rohkaisseet ja tukeneet meitä.

4.Kuka on lempiartistisi?

Elastinen: Iso H

Iso H: Elastinen

5.Mikä on lempiruokasi?

Elastinen: Pihvi

Iso H: Kaksi pihviä

6.Minkä elokuvan katsoit viimeksi ja milloin?

Elastinen: Rare Exports. 2 viikkoa sitten, oli loistava!

Iso H: Contagion, eli Tartunta. Tais olla muutama viikko takaperin.

7.Kerro kolme tärkeintä tavaraasi?

Elastinen: Läppäri, puhelin ja korvatulpat. Kaikki käytössäni myös työajan
ulkopuolella.

Iso H: Puhelin, läppäri ja miksauspöytä. Nämä kaikki liittyvät oleellisesti
työhöni, ilman en tulisi toimeen.

8.Mitä olet aina halunnut tietää tytöistä?

Elastinen: Tytöistä ei ota selvää, hankalia ovat.

Iso H: Tiedän jo kaiken tytöistä. ;)

9.Jos ette olisi menestyneitä rap-artisteja, niin mitä luulisitte tekevänne
työksenne?
Elastinen: Jotain musiikkialaan liittyvää varmasti. Tv-hommat tuntuvat myös
hyvältä.

Iso H: Olisin joko vankilassa tai eduskunnassa.

10.Kuvailkaa toisianne kolmella sanalla.

Elastinen: Iso H on Lempeä, asiallinen ja viisas.

Iso H: Ela on jämpti, fiksu, mukava.

11.Kertokaa parhaasta keikkamuistostanne?

Vuoden 2008 Pipefest -keikka. Se oli ensimmäinen Fintelligens-keikka viiteen
vuoteen, tulee oikeen tippa linssiin, kun sitä muistelee. Niin hyvät
fiilikset siitä on jäänyt.

12.Mikä on kaunein sinulle sanottu asia?

Iso H: "Minä rakastan sinua".

Elastinen: Sama

13.Mitkä ovat elämänohjeenne faneillenne?

Elastinen: Never surrender.

Iso H: Usko itseesi, älä mielikuvitusolentoihin.

Haluan vielä pistää tähän loppuun jonkin minulle tärkeän Fintelligenssin kappaleen:

Kiitos Rähinä Recordsille haastattelusta ja promokuvasta

Dream Job/Unelma Työ

2012-01-19T18:29:00.001+02:00

Film director & screen writer

First of all I want to be a director but I also want to be a part of the plot creating process. I could direct and write some films, but I also could only direct or write a script. In the job of a screen writer you need a lot of imagination and also you have to be patient (because you don't get financing immediately and your project can stand for many years).

In a directors job you need the previously mentioned skills and you have to be a good organizer and you have to be calm in a Panic situation . You have two days for the deadline, your main actor has a diarrhea and he/she is in the toilet 20 hours a day, the producer(s) is in your neck and the rest of the cast is unhappy with their wage, filming conditions and they yell to anything that moves.

One thing that encourage me to be a director is my idol. This lovely, imaginative, special, "nothing normal", bizarre person is Tim Burton. I hope deep down in my subconscious mind that he would see my films. And maybe even like them.

Elokuva ohjaaja & käsikirjoittaja.

Ensinnäkin haluan olla ohjaaja, mutta haluan myös olla osana juonen luomisprosessia. Voisin ohjata ja käsikirjoittaa joitain elokuvia, mutta voisin myös vain ohjata tai kirjoittaa kässärin. Käsikirjoittajan työssä tarvitaan paljon mielikuvitusta ja pitää olla myös kärsivällinen (koska et saa rahoitusta heti ja projektisi voi seistä monta vuotta.)

Ohjaajan työssä tarvitsee edellä mainittuja kykyjä, sekä pitää olla hyvä järjestämään asioita ja pitää pysyä rauhallisena paniikki tilanteessa. Deadlineen on kaksi päivää aikaa, päänäyttelijällä on ripuli, ja tämä istuu vessassa 20 tuntia päivässä, tuottaja(t) ovat kimpussasi ja loput työporukasta ovat tyytymättömiä palkkoihinsa, kuvausolosuhteisiin ja huutavat mille tahansa mikä liikkuu.

Eräs, joka rohkaisee minua ohjaajan työhön on idolini. Tämä ihana, mielikuvituksellinen, outo, "ei mitään tavallista", erityinen henkilö on Tim Burton. Toivon syvällä alitajunnassani, että hän näkisi elokuviani. Ja ehkä jopa pitäisi niistä.

-Smith

Vastaus blogihaasteeseen: Miltä tuntuisi jos joutuisit elämään ilman sähköä?

2012-01-16T09:29:00.001+02:00

Pimeyttäkö vain?

Mielenkiintoinen kysymys, jos otetaan huomioon, että osa suomalaisista joutui sen tekemään jopa 10 päivän ajan Tapaninpäivän myrskyn seurauksena. Tahtoi tai ei. Itse en onneksi ollut tuossa joukossa (vielä), sillä olisin tullut hulluksi ilman tv:tä. Päässä alkaa humista jo siinä vaiheessa kun kuva katoaa, eikä se tule millään takaisin vaikka siitä on maksanut. Varsinkin, jos näin tapahtuu useamminkin kuin vain kerran kuukausien aikana.

Itseltä löytyy kokemusta viikon ilman telkkaria olosta, pakon edessä. Voin sanoa, että joka päivä kun tulin kotiin olin laittamassa tv:n päälle, vain huomatakseni että sitä ei ole!

Huomasin ajan kuitenkin kuluvan yhtälailla, oli tv:tä tai ei.

Tämä kysymys koski kyllä varsinaisesti sähköä, mikä minulla oli tuonakin aikana, mutta osoittaa myös sen, että jos joku sähkölaite puuttuu olemme ihan hukassa. Se on nykyään normielämän edellytys, sillä kaikki toimii sähköllä. Elämä ilman jääkaappia, mikro ja toimivaa hellaa ei kyllä onnistu vaikka muista joutuisikin luopumaan. Toisaalta ehkä joltakin onnistuu sekin, mutta ei multa!

- Axuli83

Vastaus blogihaasteeseen: Jos saisitte valita kenet tahansa presidentiksi, kuka se olisi ja miksi?

2012-01-16T09:27:00.001+02:00

Kissa Pressa:

Jos saisin valita kenet vain suomen presidentiksi se olisi helppoa: Tarja Halonen. En tarvinnut edes aikaa tämän kysymyksen miettimiseen, sillä tiesin heti miten vastaisin.

Harmittaa että häntä ei voi enää äänestää 2. kauden, 12 vuoden- jälkeen.

Mutta miksi Tarja Halonen?!

Moni kommentoi ettei hän ole saanut mitään aikaiseksi. Ehkä ei heistä. Ja pitää muistaa, että Suomessa presidentin valta ulottuu lähinnä ulkopolitiikkaan, muusta päättää hallitus ja eduskunta.

Halonen on hoitanut tehtävänsä mielestäni hyvin. Hän on esim. luonut erittäin hyvät suhteet Venäjään, joka on kaupankäynninkin kannalta merkittävä pienelle Suomelle.

Halonen on nostanut esiin keskustelut tasa-arvosta, rasismista ja naisten asemasta maailmalla. Hänellä on hyvät arvot ja hän on vahva nainen.

Tarja nauttii myös osallistumisesta erilaisiin urheilutapahtumiin ja rakastaa mm. valokuvausta ja kissoja. Pian päättyvän presidenttiyden jälkeen Tarjaa odottaa moni uusi haaste maailmalla. Häntä on pyydetty moniin huipputehtäviin jotka edistäisivät mm. naisten aseman paranemista maailmalla.

Se mitä Tarja Halonen saa vielä aikaiseksi, jää meidän kaikkien nähtäväksi. Kiitän näistä vuosista.

T:Axuli83

Toiveammattini

2012-01-12T18:42:00.003+02:00

Miettisin usein pienenä. mikä minusta tulee isona eli mikä on minun toiveammattini? Eräänä kauniina päivänä 14.1, kun täytin 10 vuotta päätin, että minusta tulee lastenohjaaja tai lastenhoitaja. Haluan siihen ammattiin, koska pidän lapsista ja silloin 10- vuotiaana pidin minusta pienemmistä. Suojelin aina niitä, kun muut kiusas heitä. Minusta se oli väärin pienenpiä ei saa kiusata. Tällä hetkellä haen alan koulutusta. Haen Turun kristiliseen opistoon, siellä on lastenohjaajakoulutus. Sanotaan myös, että lapsen suusta se totuus tulee ja se on totta. Minulla kokemusta alasta. Olen ollut monessa Turun seudun päiväkodissa työharjoitelussa. Lasten seurassa ei voi olla vihainen vaan lapset piristää heidän iloisella mielellä ja vauhdikkaalla persoonallisuudellaan. Tykkään olla lasten seurassa, koska viihdyn lasten kanssa.

- Piksu

Vapaaehtoisten voimapäivä Helsingin Tyttöjen Talolla 12.11

2012-01-04T11:07:00.005+02:00

Pääsimme neljän vapaaehtoisen ja yhden työntekijän voimin tutustumaan Helsingin Tyttöjen Taloon sekä sen vapaaehtoisiin ja työntekijöihin. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja me turkulaiset pääsimme heti tyydyttämään uteliaisuuttamme tutustumiskierroksella talon tiloissa. Ne ihastuttivat meitä monipuolisuudellaan ja kauniilla sisustuksellaan. Helsingin talolta paikalla oli kolme vapaaehtoista ja kaksi työntekijää. Päivän aikana saimme tutustua toisiimme, jutella vapaaehtoistyöstä sekä nauttia maanmainiosta kahvi- ja ruokatarjoilusta. Ohjelmassa oli myös liiketyöpaja, jossa jokainen kehonosa pääsi ilmaisemaan itseään. Lisäksi katselimme yhdessä videotervehdyksen täältä Turun Tyttöjen Talolta, ja tietenkin Helsingin väki sai pikkujoululahjan, josta on toivottavasti jo ollut iloa kävijöillekin. ;)

Päivä kului nopeasti kun hauskaa oli, ja antoi iloa ja uusia eväitä jatkoa varten. Kiitos Helsingin Tyttöjen Talolle ja kaikille mukana olleille!
- Turun Tyttöjen Talon vapaaehtoinen Hanna

Liiketyöpajassa runoiltua:

* * * * * * * * * * * *

Hei!

Anu

Lähtee kohta

Ulos ja

Astelee maan pintaa pitkin.

Nauraa.

Tanssii.

Aurinko loistaa,

Nauraa.

Säteilee.

Iloisena.

Aina!

* * * * * * * * * * * *

Vahvistaa

Olemassaoloa

Ilman

Masennusta

Antaen

Aistien

Jatkuvasti

Antaa

Innostusta

Lisäämään

Olon

Aitoutta

- kirj. Marja

* * * * * * * * * * * *

Hienosti

Ylös

Tiedostavaa

Korkeutta

Yhdessä yhteisesti

Valitsen

Äänen

* * * * * * * * * * * *

Positiivisten

Asioiden

Reippaus

Avaa

Ninan

Elämään

Pirteitä

Olotiloja.

Lisää

Vielä

Iloisia

Perusteluja

Itsetunnon

Aurinkoiseen

Näkemiseen

* * * * * * * * * * * *

Jokainen

Liike

On Hyvä

* * * * * * * * * * * *

Maha

Haha

Jopas

Alkoi

Liike

Istua

Näihin

Tuskiin

Utuisiin

* * * * * * * * * * * *

kirjoittanut Helsingin ja Turun Tyttöjen Talojen vapaaehtoiset + 1 työntekijä J

Jatkokertomus osa 3/3 - Kuolemattoman talo

2011-12-29T09:00:00.001+02:00

Punertavassa aamuauringossa lepäsi lohikäärme. Otuksen suomut olivat vanhat ja haurastuneet, ja sen iho hehkui kauniin vihreänä. Mia kirkaisi. Kuolematon vilkaisi häntä moittivasti.
”Hys!”
Lohikäärme kohotti päätään. Sen silmät olivat punareunaiset ja se parkaisi, kun näki Mian. Kuolematon ryntäsi silittämään olion selkää ja tyynnytteli sitä luoden välillä ilkeitä silmäyksiä Miaan.
”Bell-kultaseni, ei se mitään... No voi sentään. Muru-kulta, älä nyt itke.”
Lohikäärme mulkoili Miaa ja kysyi (Mian järkytykseksi) selkeästi irlantilaisella korostuksella: ”Ja kuka tuo nyt on?”
”Shh, hän on vain uusi vahti. Yksi päivä, opit kyllä pitämään hänestä. Luultavasti. Bell, tämä tässä on Ira. No, älä nyt viitsi olla tuollainen... Sano hei.”
Lohikäärme mulkaisi Miaa. ”Hei.”
”Ira, tämä tässä on Bell. Bell on noin 1250-vuotta vanha lohikäärme.”
Bell tuhahti selvästi loukkaantuneena. ”Eräillä ei ole lainkaan käytöstapoja.”
Mia nyökkäsi hermostuneesti.
”Bell ei tavallisesti ole tuollainen äkäpussi, mutta odottaa tällä hetkellä poikasta. Hormonit”, Kuolematon huokaisi, ”ne kirotut hormonit. Joka tapauksessa, minulla alkaa olla kiire, joten Bell esittelee sinulle loput tehtäväsi ja talon. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Luoja miten vihaankaan poikkeuksia. Tee poikkeus sääntöön, voiko typerämpää sanontaa enää olla. Jos sinulla on sääntö, miksi sitä pitäisi ehdoin tahdoin ruveta rikkomaan...”
Mia kröhäisi rikkoen Kuolemattoman mutinan. Tämä vilkaisi häntä närkästyneenä.
”Jos Bell kerran osaa kaikki tehtävät, miksei se voi vahtia taloasi?”
Kuolematon tuijotti häntä ja purskahti sitten nauruun.
”Pilailetko sinä? Kuulitko Bell! Miksei Bell voi vahtia taloasi? Sehän on lohikäärme! Lohikäärme, jolla olisi niin vastuullinen tehtävä! Jopas jotakin, jopas jotakin...”
Bell katsoi Miaa lievästi huvittuneena.
”Tiedätkö Ira, minähän saattaisin jopa pitää sinusta.”

Kuolematon johdatti Mian valtavan oviaukon luo.
”Viihdehuoneeni.”
Mia pysähtyi ovensuuhun. Huone oli täynnä kirjoja, televisioita, akvarioita, tauluja, älypelejä ja upottavia sohvia. Nurkassa oli iso häkki. Mia käveli uteliaana häkkiä kohti.
”Ira, tuo ei ole kovin hyvä ajatus”, Bell huikkasi oviaukosta.
Mia käveli kuitenkin häkkiä kohti, katse nauliutuneena sen taidokkaisiin koristeisiin. Häkki näytti olevan tyhjillään ja Mia kosketti varovaisesti sen yhtä kalteria. Äkkiä hänen ympärillään oli kolme valtavaa, mustaa koiranpäätä. Ne olivat vähintään aikuisen miehen pituisia ja ainakin kolme metriä leveitä. Jokaista suuta koristivat torahampaat, ja kuolaa valui litroittain. Mia kirkui.
”No, no, no! Jätäpä lemmikkini rauhaan. Irti, poika!”, Kuolematon karjaisi. Koira loi viimeisen nälkäisen silmäyksen Miaan ja laskeutui maahan. Keskimmäinen pää jopa sulki silmänsä, mutta kaksi muuta jäivät tuijottamaan Miaa nälkäisinä.
Kuolematon katsoi Miaa toruvasti.
”Pientä varovaisuutta, pyytäisin. Helvetinhurtta on, kuten jo ehkä huomasitkin, hieman... Hm, no varautunut vieraita kohtaan, joten pyydän, suorastaan rukoilen, sinua noudattamaan pientä varovaisuutta sen kanssa.”
”Pientä varovaisuutta?! Tuolla koiralla on kolme päätä ja se tuijottaa samanlaisella katseella, joka minulla on levykaupan alehyllyjen edessä!”
”Sen nimi on Bob!”, Kuolematon huudahti kiukkuisena. ”Ja kuka tässäkin tapauksessa aloitti? Sinä! Älä syytä eläimiä, jos vika on sinussa.”
Mia huokaisi ja pyöräytti silmiään.
”Minä näin tuon!”, Kuolematon ärähti.

Kuolematon alkoi jo tehdä lähtöä. ”Muista, puutarha pitää kitkeä kunnolla, Bob pitää ruokkia tasan kolmelta, eikä aarnikotkaa saa ruokkia muffinseilla”, Kuolematon sanoi ja mulkaisi Belliä, joka punastui. ”Pölyt pitää pyyhkiä jokaisesta kirjasta, minä kyllä huomaan, jos olet jättänyt jonkun välistä. Kalojen akvaariot täytyy puhdistaa varovaisuutta noudattaen, piraijat ovat olleet tänä aamuna nälkäisiä. Nousivat varmaankin väärällä evällä”, Kuolematon totesi ja katsoi Miaa odottaen, että tämä nauraisi vitsille. Mia tuijotti tätä ilmeettömänä. ”Tiedäthän, kun joku on pahalla päällä, sanotaan, että hän on noussut väärällä jalalla...” Mia tuijotti tätä ja naurahti kuivasti. Kuolematon rypisti otsaansa. ”Miksei se ikinä naurata ketään? Minusta se on yksi parhaita vitsejä, mitä olen ikinä keksinyt... No, Bell muistaa, mitä sinun pitää tehdä. Minun täytyy nyt mennä. Taksini odottaa.”
Mia katsoi tätä hämmentyneenä. ”Taksi? Eikö sinun pitäisi mennä vähintään yksisarvisella tai jollakin vastaavalla?”
”Se on huollossa”, Kuolematon sanoi ja repesi nauruun. ”Yksisarvisellako? Lapsikin tietää, etteivät ne osaa lentää... Tyhmä tyttö”, Kuolematon sanoi ja hörähti.
Mia kärvisteli nolona. ”Tuota... Entä palkka?”
”Mitä siitä?”
”Niin mikä se on?”
”En minä tiedä. Mitä sinä haluaisit?”
”Oman lohikäärmeen?”
”Nää, liian vaarallista.”
”Oman helvetinhurtan?”
”Saat kyllä tulla hoitamaan Bobia aina kun haluat.”
”Ei kiitos.”
”Jospa päästät minut nyt töihini ja mietit palkkasi päivän aikana valmiiksi.”
”Hyvä on.”
”Näkemiin. Ja muista varoa kasveja.”
Mia nyökkäsi hymyillen. Hänestä tuntui, että tästä tulisi hänen elämänsä mielenkiintoisin päivä.

LOPPU

Novelli tullaan (toivottavasti) julkaisemaan Spin-lehdessä maalis-huhtikuussa.

Jatkokertomus osa 2/3 - Kuolemattoman talo

2011-12-22T09:00:00.002+02:00

Korpikuja 66 hehkui aamuauringossa tummanpunaisena ja sen katto oli tehty läpinäkyvästä lasista. Keskelle taloa jäi pieni piha-alue. Mian ihailu keskeytyi, kun hänen viereltään kuului ääntä.
”Ilmoittakaa nimenne ja aikeenne”, monitori portissa pyysi säristen.
”Öh, Mia... Tarkoitan, Ira Valkea, ja olen tullut tapaamaan Kuolematonta. Hän sanoi palkkaavansa minut talonvahdikseen.”
Portti hänen edessään aukesi, samalla kun monitori kehotti varomaan kasveja ja toivotti mukavaa loppupäivää.

Mian edessä levittäytyi pitkä hiekkatie, joka johti talon etuovelle. Tietä reunustivat satunnaiset rikkaruohot ja muut kasvit, mutta ne eivät ulottuneet tielle asti. Mia käveli epäluuloisesti pari metriä miettien, mitä kasveja hänen oikein piti varoa. Äkkiä polun mutkassa oleva kasvi kääntyi. Kasvin kukat ja terälehdet ojentuivat nyt Miaa ja se aukaisi keskustansa. Keskustasta paljastui suu, jossa oli pieniä, vihertäviä hampaita sekä kieli.
”Anteeksi neiti, mutta olette auringon edessä. Voisitteko ystävällisesti siirtyä?”
Mia säikähti puhuvaa kasvia, väisti tien toiseen sivuun ja toinen, paljon paksumpi kasvi kietoutui hänen nilkkansa ympärille.
”Voi voi. Neiti taisi juuri peruuttaa sudenruoskan päälle. Ne eivät ole kovin ystävällisiä kasveja. Nauttikaa loppupäivästä.” kasvi toivotti samalla kun sulkeutui, ja kuulosti epäilyttävän vahingoniloiselta.
Mia alkoi epäillä, että joku oli livauttanut jotain hänen aamiaismuroihinsa. Tai ehkä hän näki unta. Kenties hän oli seonnut, viimeinkin. Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä asioiden laitaa, sillä jo toinen sudenruoska oli kiinni hänen nilkassaan.
”Sudenruoskat ovat kovin epämiellyttäviä kasveja. Ne sitovat sinut itseensä kiinni, kuristavat sinut ja sen jälkeen sulattavat sinut juurien ravinnoksi”, punertava kasvi puutarhan toiselta puolelta valaisi.
”No eihän tässä sitten mitään ong... Hetki. Tekevät mitä?! Ne ovat kasveja! Eivät kasvit ole niin ilkeitä!”
”No, sudenruoskat ovat.”

Mia tunsi itsensä voimattomaksi. Kello oli hädin tuskin kuusi aamulla ja hän keskusteli puhuvien perennojen kanssa toisista kasveista, jotka yrittivät tappaa hänet. Helvetinmoinen aamu. Olisi vain pitänyt jäädä sänkyyn. Kun Mian tajunta alkoi jo hämärtyä, jonkun varjo piirtyi hänen ylleen. Varjo naksautteli kieltään paheksuvasti.
”Olet myöhässä ja jäänyt kiinni kasveihini, vaikka varoitin sinua niistä. Portillakin varoitetaan niistä.” Varjolla oli sama ääni kuin eilisellä hullulla.
”Kröh... Et... Et viitsisi päästää minua... Irti?”
”Kuuntele nyt. Sitä minäkin aina sanon Bellille, nykynuorison ongelma on se, että he eivät osaa kuunnella toruja. Jaa jaa... Toista se oli 1500-luvulla. Silloin kaikki kuuntelivat haukkuja aivan kiltisti. Ja kuristuivatko ihmiset sudenruoskiin? Eivät! Paria poikkeusta lukuunottamatta, tietysti. Niin yksinkertaista se oli...”
Mia aavisti hullun jaarittelevan ikuisesti jollei häntä pysäytettäisi, joten hän kröhäisi viimeisillä voimillaan.
”Ai niin, sinä olit siinä. Mikset sanonut mitään? Ärsyttävää tuollainen vaitonaisuus...” Kuolematon mulkaisi häntä kiukkuisesti, kuiskasi jotain maan suuntaan ja kasvit päästivät otteensa irti. ”Sudenruoskat ovat lempikasvejani, vaikka niissä on kieltämättä omat varjopuolensa...”
”Ne yrittivät kuristaa minut!”
”Niillä on luonnetta, aivan kuten sinulla. Ja sitä paitsi, sinähän niiden päälle astuit. Joka tapauksessa, olet myöhässä.”
”Anteeksi.” Mia tunnisti miehen kuuluvan siihen ihmistyyppiin, jolle ei kannattanut puhua järkeä.
”Tämän kerran saat. Mutta nyt meillä alkaa olla kiire”, mies sanoi juhlallisesti ja viittoi Miaa seuraamaan itseään sisälle taloon.

Talo oli sisältä majesteettinen. Buckinghamin palatsikin olisi jäänyt toiseksi. Aula oli sisustettu lämpimän ruskealla ja metsänvihreällä. Seiniä peittivät valtavat kirjahyllyt ja keskellä salia oli ainakin kolme maapalloa, joista kahden kuvioinnit olivat Mialle tuntemattomia. Edestä lähtivät kahdet portaat yläkertaan ja siellä täällä, kirjahyllyjen välissä oli pieniä ovia.
Mia tuijotti tätä kaikkea suu auki, eikä huomannut, kun Kuolematon meni yhdelle pienistä ovista.
”No, mitäs tuijotat? Onhan se ehkä vähän vaatimaton, mutta mitä minä kaikella turhalla. Eikö kukaan ole opettanut sinulle käytöstapoja? Toisten kotien tuijottaminen suu auki on poliittisesti hyvin epäkorrektia.”
Mia tuijotti Kuolemattoman erivärisiä silmiä suu edelleen auki ja pudisti päätään.
”Ahaa. En tosiaankaan ymmärrä. No, joka tapauksessa, meidän pitäisi lähteä nyt. Ei meillä ole koko päivää aikaa”, Kuolematon hoputti ja viittoi Miaa seuraamaan.

”Tämä tässä on Etelän ovi. Tämä on yksi niistä ovista, joista sinun pitää välittää. Sinun tehtäväsi täällä on yksinkertainen. Ainoa, mitä sinun pitää tehdä on ruokkia eläimet”, Kuolematon hymyili ja avasi oven pienelle käytävälle, jossa oli lisää ovia.
”No niin, itse ruokien valinta ei ole kovin hankalaa. Näetkö, oven vieressä on aina pieni (tai suuri, riippuen eläimestä) pussi, jossa on ruoat. Sinun tehtäväsi on vain avata ovi ja heittää ruoat sinne. Yksinkertaista, eikö vain? Ymmärretty?”
Mia nyökkäsi.
”Hienoa. No, joka tapauksessa, monimutkaiseksi tilanteen tekee se, että osa eläimistä on hieman... No, agressiivinen on kovin voimakas sana, mutta... Nälkäisiä. Joten, turvallisuussyistä, joissain ovissa on luukku, josta tiputat ruoat. Ymmärretty? En halua löytää apulaistani pienissä palasissa ympäri asuntoa. Taas. Sotku on aivan hirvittävä.”
Mia nyökkäsi taas, tosin hieman epävarmemmin.
”Hienoa, hienoa... Mihin minä jäinkään... Ruokkiminen, ovet, luukut, aggressiivisuus, suolenpätkät... Ah, aivan! Äläkä missään nimessä, mitä ikinä teetkään, pelkää. Sillä, kuten kaikki eläimet, nämäkin haistavat pelon. Älä pelkää, se on kultainen sääntö täällä. Ei pelkoa. Jos tunnet pelon lähentelevän sinua, ajattele jotain lämmintä, kaunista ja turvallista. Kuten minua. Ja poistu huoneesta rauhallisesti, niin pysyt kunnossa. Toivottavasti.”

Kuolematon käveli käytävän päähän, raotti isoa, tummanvihreää ovea ja kääntyi Mian puoleen.
”Tiedän kysymykseni kuulostavan melko absurdilta, mutta oletko ikinä nähnyt lohikäärmettä?”
Mia tuijotti Kuolematonta ja ravisti päätään.
”Ei?”, Kuolematon kurtisti kulmiaan, ”Entäs aarnikotkaa?”
”Tuota, kirjassa.”
”Mainiota! Koulukirjassa?”
Mia aukoi suutaan miettien mitä sanoa, mutta tyytyi lopulta ravistamaan vain päätään.
”Hmm... Siinä tapauksessa meillä saattaa olla pieni ongelma”, Kuolematon mutisi ja tempaisi oven auki.

Jatkoa seuraa...

Kirjeenvaihtoa Kuopiosta: Levyarvostelu

2011-12-20T08:18:00.006+02:00

Turkulainen levykauppa 8Raita lahjoitti Turun Tyttöjen Talolle Reginan uusimman Soita minulle albumin. Kuunneltuaan levyn Blogi-tiimi lähetti sen Kuopion Tyttöjen Talolle levyarvosteluhaasteen kera :)

Regina - Unessa (ohjaus: Osma Harvilahti)

Levyarvosteluhaaste

Turun Tyttöjen Talon mimmit lähettivät Kuopion Tyttalolaisille cd-levyn koekuunneltavaksi ja arvosteltavaksi. Levyä kuunneltiin Tyttölän luovassa tilassa ja olohuoneessa porukalla. Jutustelimme levyn musiikista keskenämme. Itse kuuntelin sen asunnollani etätyöpäivänä kuulokkeilla ja mankasta useita kertoja läpi. Sain ottaa kirjoittamistehtävän vastaan oma-aloitteisesti ohjaajien kannustamana.

REGINA: Soita Mulle

(2011 Johanna kustannus Suomi)

Mitäs kumman hupsutusta, en taida tajuta paljoakaan nykypäivän valtavirran genremääritelmistä tai internetin syövereistä pinnalle pääsevistä soundimaisemista, mutta ketäpä se sen kummemmin voisi harmittaakkaan. Mikäs minuun oikein meni kun tällainen poppi pahalainen saattoi näin järkyttää tasapainoani, mutta pohjattomassa kepeydessään onneksi ilmeisen hetkellisesti vain. Missä siis mennään? Minne tämänkin suht satunnaisen aallonharjan musahullutus lopulta leviää kun pöllämystyneet tunnelmat rientävät tila-aika-avaruuden ääniaalloilla vienokaunoisella luonnontunteella lohduttautuneina kaikenkaikkeuden tyhjyyteen -vai kaikenkorvaavaan täyteyteenköhän sittenkin.

Herättävätkö nämä kappaleet innoitusta vaivattomaan ja päihteettömään mielikuvitustrippailuun? Kenties jos kuvitelma vaikkapa alati hahmoaan muuttavasta olentoaluksesta siivilöityy mieleen kuin kattokruunusaareke, joka velloo sävykirjosäteissä unikuvioita suitsevana toivonlähteenä. Kaikki tämä rajattomaan naurettavuuteen koskaan väsymättä, mutta kuitenkin ykseydelle herkistyneen heikkouden ylivoimaa tulvillaan. Saturnuspunainen levy soi taas ja taas kiertäen kuin avaruuden kappaleet pyhän huolettomuuden antaumuksella kun jalostettujen näkyhimojen tähtisilmäkukkaset odottavat jo valmiina sähköpakkasessa ensi jääkauden suurenmoista keskitiekesää varten.

Ylittääkö levy sitten katoavaisuuden toiston, julman luonnon ja kuoleman lait? Voihan se olla jos kerran asenteeni tuntuivat ainakin periaatteessa elpyvän taas uuteen uskallukseen kohdata tämän elämän totuuteni kaikinpuolin ilmielävänä, ja alttius tutustua vaikka kaikkien kanssa vahvistui ulkonaisesta eriarvoisuudesta ja näennäisistä vastakkaisuuksista huolimatta. Leimaava nimilaputtelu ja harhaileva vertailu vastaavanlaisiin musailmiöihin, sekä tykkäämisen ja ei-tykkäämisen arvoasteikot jääköön omaan hataraan arvoonsa kun tämä joutilas popitus opastaa irroittautumaan turhista paineista yrittämästä olla kaikkea kerralla ja pusertamasta pakkomielteisesti esiin jotain mahdottoman tyhjentävää. Ärsytysrimaa emme siis ole edelleenkään ylittäneet kun kiepumme uudelleen ympäri ja löydämme jälleen toisemme ilman mitään selvää syytä molemmat yhtä yllättyneinä ilmi tulevista vastuuntunnon ihanneversioista taistellaksemme yhteisvoimin oikeutuksesta unelmointiin välittävän hulvattomuuden ja yhä uudestisyntyvän rakkauden piikkiin. -Siis me ja meidän Alfatyylinen Omegakolmiomme; Reginan cd-kompleksi ja Minäitseni I & 1.

Inspiroiko tämä tälläinen pupsuttava pörräys vielä tuottamaan ihkaomaakin sisältöä elämään? Voisihan sen niinkin ilmaista jos levyn vastakulttuurina visiot kaikkia yhdistävästä askartelun ja tutkailun draamankaaresta mullistavat luuloja epäonnistumisista säkenöidessään luonnoslehtiööni. Omanlaista kestävän kehityksen elämäntapaa kypsytellessä täytynee näemmä vain luottaa sydämenytimeltä hyvän tahdon ja sielun kaipuun intuitiovirtaan sisällisen levon hengessä. -Sitäköhän tämä väittelemätön musiikin meno kuvittelee voivansa tähdentää vailla tietoutta oikeammastakaan mielenkiintoisuudentajusta. Armottoman bändikoneen tekninen taituruus kyllä vähän ujostuttaa vielä harjoittelevaa, mutta sen lennokas yleisfiilis kannustaa silti kokeilemaan taiteilua ja toveruutta kaikilla elämän osa-alueilla.

Edelleen hämilläni levyn koukuttavasta salakavaluudesta ihmettelen mihin tässä oikein oltiinkaan matkalla, sillä kaikkihan sentään kuitenkin etsivät valaisevaa kokonaisnäkemystä monisärmäisyyteen ja iäti uudistuvien maailmojen ensimmäistä ja viimeistä itseisarvoa, jota irrallisena ontuva kertosäeryöppy ei voisi milloinkaan pahentaa. Kyseessä on kenties vain joku itsessään tyhjä, mutta kaikkeuden kannalta toisaalta sinänsä täysi teos vain jossain tällä ohikituvalla hetkellä, joka silti ilmensi puolensa tuiki tarpeellisena kasvun vaiheena tällä planeetalla.

- Jenninen

Blogi-tiimi toivottaa lukijoilleen rentouttavaa ja iloista joulua!

2011-12-16T13:54:00.001+02:00

Kuva: Raunis

Jatkokertomus osa 1/3 - Kuolemattoman talo

2011-12-15T09:00:00.002+02:00

Kello oli tasan viisi, kun ovikello soi. Mia Talke kohotti päänsä ärtyneenä kirjastaan ja raahautui vastentahtoisesti ovelle. Hänen perheensä olisi käyttänyt avaimia ja ystäviä Mialla ei ollut. Päivä oli ollut helvetillinen, eikä hän olisi jaksanut ensimmäistäkään uskovaista tai kaupustelijaa.

Ovikelloa hakattiin yhä vaativammin, mutta kun Mia avasi oven, pihalla seisova mies oli selin häneen ja mittaili katseellaan kiinnostuneen oloisesti syreeniä. Mia kröhäisi. Ei tulosta.
”Tuota... Voinko minä auttaa teitä jotenkin?”
Mies kääntyi yhtenä punaisten kiharoiden pilvenä. Hänen vasen silmänsä oli pikimusta, oikea hehkui keltaisen sävyissä.
”Teitä? Mitä ihmeen teitä, neiti hyvä? Minä en tule minkäänlaisesta teidensuojelukomiteasta”, hän totesi yllättyneen oloisena, kurtisti kulmiaan ja mumisi, ”ainakaan muistaakseni.”
”Siis teitä. Niin kuin sinua”, Mia selitti ja pinnisteli kuulostaakseen ystävälliseltä ja kärsivälliseltä. Mies virnisti, ja oli suorastaan yllätys, ettei hampaista kuulunut pientä ”bling”- ääntä, kun valo osui niihin.
”Ahaa! Bingo! Miksi et heti sanonut noin, vaan höpisit minulle teidensuojelukomiteoista ja teestä ja muusta täysin epäolennaisesta. Tarkoitan siis, eihän tee joissain tapauksissa ole ollenkaan epäolennaista, esimerkiksi Englannissa on hyvinkin keskeistä, mutta tällä hetkellä...”
Hän piti pienen tauon, ikään kuin muistellakseen jotain, mutta ilme kirkastui taas pian. ”Tässä tapauksessa tee on epätärkeää, eli toisin sanottuna turhaa.”
Mia räpytti hämmentyneenä silmiään. Hullu, selvästikin.
”Ah, aivan. Voitte toki auttaa minua kertomalla asuuko tässä talossa eräs Mia Talke.”
”Minä olen.”
”Loistavaa, suorastaan erinomaista, melkeinpä hurmaavaa, sanoisinko... Fantastista!” Mies säteili tyytyväisenä. Mia naputti jalallaan maata ja kohotti kaikkea muuta kuin kohteliaasti kulmakarvojaan.
”No no, ei tarvitse olla epäkohtelias. On varmaankin parasta esitellä itseni.
Nimeni on Jacques Alberto Don Michaelos Giorgio Santorini Lounatuuli, sirkustirehtööri, merimies, gigolo, kirjekurssin käynyt kaktuksen kastelija, kuolematon, kirjailija, silmänkääntäjä, velho, rontti, rosvo ja muuta tarpeen vaatiessa. Palveluksessane madam.”
”Ahaa, selvä”, Mia sanoi ja antoi merkillisen kuolemattoman ravistaa kättään.

Mies vakavoitui melkein heti esittelyn jälkeen. Hän vilkaisi ympärilleen ja kumartui varovasti Mian puoleen. Hänessä oli omituista jäykkyyttä, joka yleensä liitettiin hyvin vanhoihin ihmisiin.
”Minä haluaisin tarjota sinulle töitä.”
”Minkälaisia töitä?”, Mia kysyi ja epäilys nosti päätään.
”Talonvahdin töitä. Vain yhdeksi päiväksi”, mies kuiskasi hyvin, hyvin salavihkaisesti.
Miaa epäilytti entistä enemmän. ”Ja talosiko ei muka voi olla yksin yhtä päivää?”
Mies nousi ylös pöyristyneenä. ”No mutta, ei tietenkään. Sillä on paha tapa karkailla, enkä voi jättää lemmikkejäni yksin.”
Mia tuhahti. ”Ja miksi juuri minä?”
Kuolematon pyöräytti silmiään. ”Jos minua on informoitu oikein, sinä et viihdy koulussa tai kotona. Tai ylipäätään missään.”
Mia nyökkäsi. Surullista, mutta totta.
”No niin, sinä saat yhden päivän lomaa, ja minä saan talonvahdin. Kaikki voittavat!”, hän sanoi riemastuneena, ”paitsi tietysti kaikki muut maailman 6 970 463 537 ihmistä. Tietojeni mukaan viihdyt talossani. Myös Bell on kovin herkässä tilassa, enkä kaipaa varastelevaa sikaa vieraakseni.”
”Ja minäkö en ole varasteleva sika?”
Kuolematon katsoi katsoi Miaa lähes loukkaantuneesti. ”Hah hah”, hän sanoi ironiaa tihkuvalla äänellä, ”en ainakaan huomannut sinulla kärsää tai saparoa, mutta saatanhan toki olla väärässä.” Kuolematon kaivoi povitaskustaan käyntikortin ja ojensi sen Mialle.
”Saavu tasan kello kuusi huomenaamulla kortin ilmoittamaan osoitteeseen, paina ovisummeria, ilmoita nimesi ja aikeesi, astu sisään ja muista varoa kasveja. Ai niin, et saa käyttää omaa nimeäsi. Liian vaarallista, aivan liian vaarallista. Käytetään mielummin nimeä... Hmm... Ira Valkea? Eikö ole hyvä? Minustakin se on hyvä.”
Mia tuijotti miestä hämmentyneenä, vilkaisi korttia, ja nosti katseensa taas mieheen. Tämä oli lähdössä.
”Ja miksi ihmeessä minä ilmestyisin paikalle?”
Mies kääntyi. ”Ai niin, se unohtuikin. Palkka on loistava, parempi kuin uskallat toivoa”, hän piti pienen tauon ja kallisti päätään miettiväisenä, ”tai no... Eipä oikeastaan. Ei sen parempi kuin uskallat toivoa.” Hetkessä mies oli hävinnyt.

Jatkoa seuraa...

Music from Georgia

2011-12-12T09:42:00.003+02:00

The Shin is Georgian famous band. The musicians participated in numerous festivals in more than 30 countries and are well-known.

In The Shin's music Georgian-style vocal pyrotechnics, intricate polyphony and instrumental virtuosity meets jazz scat, funk and fusion, flamenco, Ravel and Shakti

- Nino (EVS Volunteer from Georgia)

Sambusan teko-ohjeet

2011-12-07T14:30:00.013+02:00

Sambusa on somalialainen ruoka, jota syödään paastoiltaisin tai juhlissa. Sambusan tekoon tarvitaan jauhoja, öljyä, jauhelihaa, sipulia, suolaa sekä vettä.

1. Laita jauhoja kulhoon. Sekoita mukaan suolaa ja vettä. Vaivaa taikinaa, mutta varo, ettei taikinasta tule liian kuminen.

2. Leikkaa sipuli pieneksi. Paista jauheliha sipulin kanssa ilman öljyä.

3. Pistä uuni lämpeämään. Kauli ensin yksi taikinalevy ja laita öljyä päälle. Sitten kauli toinen levy ja laita se ensimmäisen levyn päälle. Molempiin laitetaan öljyä. Kun levyt ovat päällekäin, kaulitaan se vieläkin isommaksi levyksi. Tämän jälkeen levy laitetaan kuumaan (n. 200 astetta) uuniin 2 minuutiksi.
4. Kun taikinalevy on otettu uunista se leikataan neljään osaan. Sitten irroitetaan kaksi taikinalevyä toisistaan. Näin saamme kahdeksan palaa.
Laita pieneen kulhoon jauhoja ja vettä. Tästä tehdään "liimana", jota tarvitaan seuraavaksi.

5. Taikinapalat täytetään jauhelihalla. "Taikinataskut" taitellaan kiinni ja saumakohdat "liimataan" jauhovedellä.

6. Laita öljyä paistinpannulle tai kattilaan. Kuumenna öljy kiehuvan kuumaksi. Sitten laita sambuskat öljyyn. Käännä niitä kerran.
7. Nosta sambusat varovasti öljystä kun pinta on ruskistunut. Nyt sambusat ovat valmiit tarjoiltaviksi!

Hyvää ruokahalua!

Sambusan teon meille opetti kieliharjoittelijamme Nura.

Runoilua

2011-12-07T14:18:00.001+02:00

Jos rakastaa, ei voi unohtaa
Jos unohtaa, ei voi rakastaa

Jos rakastaa ja unohtaa,
niin unohtaa mitä rakastaa

Otteita horoskooppi-kirjastani.

2011-12-07T14:18:00.000+02:00

Se, joka antaa kellon hallita itseään, elää orjan elämää. (John Arthorne)

Meillä on kaksi kättä joilla pidellä, kaksi jalkaa joilla kävellä, kaksi silmää joillä nähdä ja kaksi korvaa joilla kuunnella. Miksi vain yksi sydän? Siksi, että toinen on jollain muulla ja meidän on löydettävä se. (Tuntematon)

Onpa menneisyytesi millainen hyvänsä, tulevaisuutesi on tahraton. (Tuntematon)

Tulevaisuuden ennustaminen on helppoa. Vaikeaa on sen sijaan selvittää, mitä tällä hetkellä on tekeillä.(Fritz R. S. Dressler)

Kirjasta: Horoskooppi 2012 Vaaka, Dadhichi

Kaipuu ihmisten luokse, joita ei ole koskaan tavannut livenä..

2011-12-07T09:23:00.002+02:00

Kaipuuni alkoi Lauantai-iltana noin kello. 23.10. Aloin itkemään mielessäni ja kaipuuni ei poistunut vaikka kuuntelin näiden ihmisten musiikkia. Ihmiset ovat siis Rähinä Recordsin

Cheek
,
kuva osoitteesta: http://cheek1.suntuubi.com/?cat=5&img=41

Iso H,

kuva osoitteesta: http://www.iltalehti.fi/viihde/2011072814125463_vi.shtml

Elastinen,

Kuva osoitteesta: http://metrolive.fi/jutut/artikkeli/4820/elastinen-tippui-taivaalta/

Uniikki

Kuva osoitteesta: http://www.juissi.fi/fun/3/popup.html

ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä

Puhuva kone.

Kuva osoitteesta: http://kidsvocal.over-blog.com/

Eli siis Rähinä!

Aloin kuunella Rähinä Recordsin artistien kappaleita vuonna 2005, kun isoveljeni osti itselleen - silloin vielä Avain, nykyisin Asa nimisen räppärin levyn.

kuva osoitteesta: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kulttuuri/asa-r%C3%A4pp%C3%A4si-teosto-palkinnon-kotiin/294739

Lainasin levyä silloin tällöin veljeltäni ja huomasin pikkuhiljaa ihastuvani tähän genreen, joten eräänä päivänä ostin kaupasta kolme Cheek:in levyä, joita sitten kuuntelin. Siitä lähtien olen aina pyrkinyt ostamaan kaikki Rähinä Recordsin uusimmat levyt.

Haaveilen pääseväni kaikkien näiden ihmisten keikoille ja saavani heidän kaikkien nimikirjoitukset.

p.s. Juissi mansikka-lime on hyvää xD

Terveisiä Säkylästä!

2011-12-07T09:15:00.000+02:00

Oikein paljon terveisiä teille kaikille bloggareille ja blogin lukijoille! On ollut oikein kova ikävä teitä kaikkia ja ikävä vain kasvoi kun tulin pikaseltaan poikkeamaan Turussa!

Mutta nyt voikin jo sentään huokaista helpotuksesta, sillä nyt on kuukauden piinat koettu ja niistä selvitty. Vihdoinkin oon päässy takaisin Turkuun, omaan kotiin; home sweet home, vai miten sitä nyt sanottiinkaan?

Kuukausi meni todella nopeasti, vaikkakin välillä päivät tuntuivat menevän liiankin hitaasti ja välillä tunti jos toinenkin vain katosi töitä tehdessä.

Kaikki onnistui ja meni suht hyvin, jopa arviointi ;) Eli nyt on siis todella mukavaa päästä blogin/bloggareiden sekä koulun että muiden ihanien ihmisten pariin!

Ensi viikolla nähdään!

-sparrow

Kaipuuni kaupunkiin, jossa en ole ikinä käynyt

2011-12-01T18:08:00.000+02:00

Se iski torstaina, kello 17.42. Kuume, kaipuu ja pakottava tarve päästä Berliiniin. Tautiani ei lieventänyt äkillinen saksankielisten verbien opiskelu, The 69 Eyes:in loistava Feel Berlin, googlettamani Berliini-kuvat tai se inhottava tosiasia, etten ole eläessäni edes käynyt Saksassa.

Miksikö sitten Berliini? Tulin kuukausi sitten takaisin Barcelonasta enkä muutenkaan ole kärsinyt puutteesta matkojen suhteen. Eikä kaipuuni sijoittunut ymmärrettävästi myöskään paratiisisaarelle kuuman auringon ja kylmien juomien keskelle, vaan kaupunkiin, jossa on tällä hetkellä huimat 5 °C. Berliini ei ole ennen sijoittunut edes Kaupungit, joihin sinun pitää raahautua ennen kuin potkaiset tyhjää -listallani viiden parhaan joukkoon. Äkkiä se kuitenkin pomppasi mieleeni iloisesti hyräillen Kiss me Berliniä.

Mistä tällaiset mielihalut edes tulevat? Olen lukenut satunnaisia juttuja Berliinistä ja ajatellut sen vaikuttavan mielenkiintoiselta paikalta, siinä se. En ole ikinä nostanut sitä jalustalle, mutta torstai-iltana kaikki hyvät puolet siitä nousivat mieleeni. (Eivätkä muuten ole lähteneet sieltä vieläkään.) Erilaiset ihmiset, kehutut vegeaamiaiset, kulttuuri, persoonalliset kaupat, kieli... Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Kaipuuni (lue: pakkomielteeni) on vieläkin voimassa. Puhuttuani äidilleni, hän totesi vain, että pääsen Berliiniin aikaisintaan ensi kesänä. Jos silloinkaan. Siihen asti minun täytyy tyytyä YouTubeen, kuviin, Berliini-dokumentteihin ja dokumentteihin. Sekä tietysti Googlen StreetView -palveluun. Ohessa vielä joitain kuvia Berliinistä niille, jotka kärsivät samasta taudista kuin allekirjoittanut.

Kuka minä olen?

2011-12-01T18:00:00.009+02:00

Morjesta pöytään, olen Piia. Olen 20-vuotias. Harrastan tanssia, kirjoittamista, lukemista ja lenkkeilyä. Tykkään lastenhoitamisesta, eläimistä ja erityisesti omasta rauhasta. Minä olen hyvin iloinen ja ystävällinen. Vapaa-ajalla joko hoidan lapsia tai olen ystävien kanssa.

NoVeLoVe

2011-12-01T17:31:00.000+02:00

Ciao! :D Eli me ollaan siis NoVeLoVe , minä NoVe, olen LoVen pikkusisko, jota on sanottu pariin kertaan pojaksi/jätkäksi, vaikka en näytä yhtään pojalta. Olen kuudennella luokalla ja lempiaineita on englanti, historia ja musiikki. Tykkään tosi paljon eri kielistä ja opiskelen enkun lisäksi ranskaa. Harjoittelen myös itsenäisesti japania ja italiaa. Tykkään myös syömisestä, eri maiden kulttuureista ja animesta ja mangasta. Vapaa-ajalla teen paljon tietokoneella, kuten piirrän ja käännän mangaa ja muuta englannista suomeksi. :3

Nyt on siis minun vuoroni! (Vihdoinkin, kun tuo pienempi ei millään viitsi lopettaa kirjoittamista kun on kerran päässyt vauhtiin). Mutta se siitä. Siirrytään siis minuun. :) Olen siis LoVe (kysykää vain mistä nimimerkki tulee, kerron mielelläni). Olen 15 vuotta ja yhdeksännellä luokalla. :) Lempi-aineitani on bilsa, mantsa, hissa ja saksa. Lähinnä siis nuo. En ole samanlainen kielinero kuin pikkusiskoni, mutta osaan kyllä enkkua, ruotsia, saksaa, ja vähän japania ja italiaa. (Mutta ihan vähän)! Olen tosi mukava ja hauska ihminen (okei, vitsi, vitsi, mutta niin kaikki sanovat)! Ei sille vain voi mitään! Kiinnostuksen kohteitani ovat mm. Animanga, eri maat, ja musiikki. Harrastuksiini taas kuuluu sirkuskoulu ja NoVen käskyttäminen xD No, ehkä tämä riittää, jos haluatte tietää lisää minusta/meistä tulkaa vain rohkeasti Tyttöjen Talolle käymään! :))

Do What You Love, Love What You Do

Turun Tyttöjen Talon vapaaehtoisten blogihaasteet nuorille!

One of the wonderful songs I like.

En voisi elää ilman musiikkia..

Tarinointia joulukuisena iltana

Ajatuksia ystävyydestä osa 3/3

Tyttöjen Talolla laiskotellaan luvalla hiihtolomalla

Tärkeintä on, että hieman laiskotellaan luvalla mukavassa seurassa ja tehdään piristäviä asioita yhdessä :)Toiminta on maksutonta ja suunnattu kaikille 12-28 -vuotiaille tytöille ja nuorille naisille!Ilmoittaudu 15.2. mennessä: veera.saila@mimmi.fi tai puhelimitse 045-255 7170.

Kirjailijahaastattelu Turun pääkirjastossa

Siinä täytyy olla unelmii

Ajatuksia ystävyydestä osa 2/3

Mystiset haarukat

Ajatuksia ystävyydestä osa 1/3

Memories from everywhere

Vastaus blogihaasteeseen: Miltä tuntuisi, jos joutuisit elämään ilman sähköä?

Turku-bingo

Kokemuksia reissusta Cosmopolitanin kuvauksiin 13/1/2012

Yllätyksellinen tammikuu – Nuoret naiset kauneuden kysymysten äärellä

Vastaus blogihaasteeseen no. 1: Itsenäisiä naisia julkisuudessa ja populaarikulttuurissa

Raittiusko hienoa? Kyllä niin väitän..

Fintelligens-haastattelu

Dream Job/Unelma Työ

Vastaus blogihaasteeseen: Miltä tuntuisi jos joutuisit elämään ilman sähköä?

Vastaus blogihaasteeseen: Jos saisitte valita kenet tahansa presidentiksi, kuka se olisi ja miksi?

Toiveammattini

Vapaaehtoisten voimapäivä Helsingin Tyttöjen Talolla 12.11

Jatkokertomus osa 3/3 - Kuolemattoman talo

Jatkokertomus osa 2/3 - Kuolemattoman talo

Kirjeenvaihtoa Kuopiosta: Levyarvostelu

Regina - Unessa (ohjaus: Osma Harvilahti)

Blogi-tiimi toivottaa lukijoilleen rentouttavaa ja iloista joulua!

Jatkokertomus osa 1/3 - Kuolemattoman talo

Music from Georgia

Sambusan teko-ohjeet

Runoilua

Otteita horoskooppi-kirjastani.

Kaipuu ihmisten luokse, joita ei ole koskaan tavannut livenä..

Terveisiä Säkylästä!

Kaipuuni kaupunkiin, jossa en ole ikinä käynyt

Kuka minä olen?

NoVeLoVe

Tärkeintä on, että hieman laiskotellaan luvalla mukavassa seurassa ja tehdään piristäviä asioita yhdessä :)

Toiminta on maksutonta ja suunnattu kaikille 12-28 -vuotiaille tytöille ja nuorille naisille!

Ilmoittaudu 15.2. mennessä: veera.saila@mimmi.fi tai puhelimitse 045-255 7170.